SULAA / MELTS

Näyttelystä

SULAA / MELTS on väripuupiirrosta, mustavalkoista litografiaa ja installoitua grafiikkaa sisältävä näyttely. Teoksissa käsittelen surua, itkua ja talvea ilmastonmuutoksen kontekstissa. Luon omanlaisen visuaalisen talvi-itkun.

”Lumen hiljentämän maailman rauha rikkoutuu. Pisarat alkavat tippua. Taikatalvi, itkettää.”

SULAA / MELTS -näyttelyssä kuljetaan surun maastoissa lumen jäljillä. Kun maailma ei enää ole se, mikä se on ollut. Tarkastelen surun kuvastoa ilmastonmuutoksen kontekstissa.
Itku kiinnostaa minua perinteisenä naisten yhteisöllisenä siirtymäriittinä elämän muutoksissa. Pohdin itkuperinnettä ja karjalaisia ”itkijämummoja”. Siellä ovat omatkin esiäitini. Voisivatko he vähän kannatella meitäkin nyt ja uudessa tulevaisuudessa?

Installaatio ”Weeping Nature” on talvi-itku, visuaalinen versioni itkulaulusta.

Näyttelyn teokset ovat puupiirroksia, kivilitografioita ja installoitua grafiikkaa. Työskentelyni keskiössä on tekemisen prosessi ja materiaalit puu, kivi ja vedospaperi. Hyödynnän painetulle taiteelle ominaista sarjallisuutta, muuntuvaa toistoa ja kollaasimaisuutta. Paperin valkoinen läpikuultavuus ja laskokset ja rypyt, jotka sallin ja otan vastaan, antavat omat merkityksensä, viittaukset ja vihjeet. Väripuupiirroksen ja mustavalkoisen litografian erilaista ilmaisua yhdistämällä pyrin vuoropuheluun ihmisen tunnemaaston ja todellisuuden välillä.

Muistelen lapsuuden lumitalvia. Minua kiehtoo lumen taianomainen valkeus ja vaikutus maiseman muotoihin. Lumi pehmentää ja hiljentää maiseman. Ajattelen talvea pysähtyneenä aikana, jolloin luonto on läsnä, mutta poissaolevana. Ihmiskunnan suhtautumista luonnon merkkeihin voisi verrata talviuneen, horrokseen. Teoksissani itku vertautuu luonnon merkkeihin, mutta samalla itku on inhimillinen tunnereaktio. Rakennan vuoropuhelua elottoman ja elollisen, universaalin ja yksilön, olotilan ja tunteen välillä.

Ihmisten murheet, kollektiivisetkin, ovat mitättömän pieniä planetaarisessa mittakaavassa. Yksilön näkökulmasta henkilökohtaiset tunteet ja paikalliset huolet painavat kuitenkin enemmän ja peittävät alleen maailmanlaajuiset huolenaiheet. Surun mittakaava on suhteellinen ja muuntuva. Teoksissani mittakaavaltaan käsittämätön elottoman luonnon muutos konkretisoituu inhimilliseen, kaikkia koskettavaan tunteen ilmaisuun, itkuun.

Pyrin tuomaan mittakaavaltaan valtavaa aihetta intiimisti lähelle.

– Taru Salonen

Teoskuva: Taru Salonen, Hiljaiset Kummut, puupiirros 50 x 50 cm