Rakkauslaulu

Näyttelystä

Jyri Pitkäsen Rakkauslaulu käsittelee rakkautta, kuolemaa ja luopumista. Pitkänen kuvasi kymmenen vuoden ajan halvaantuneen isänsä ja omaishoitajana toimineen äitinsä elämää. Näyttely paljastaa läheltä pariskunnan luottamuksentäyteisen ja toisteisen arjen.

Kun Pitkäsen isä halvaantui, hänestä tuli hoidettava ja Pitkäsen äidistä omaishoitaja. Kuvaaminen oli luonteva tapa käsitellä surua sekä vanhempien muuttunutta arkea. Vieraillessaan heidän luonaan Pitkänen alkoi kantaa kameraa mukanaan. Kuvaamista ohjasi ajatus siitä, että käsillä saattoi olla viimeinen mahdollisuus tallentaa vanhempien elämää ja tehdä sitä näkyväksi. Hyvästelyt saivat uusia sävyjä: entä jos emme näekään enää? Vielä yksi kuva ja vielä yksi. Hei sitten, nähdään taas.

Rakkauslaulu -näyttelyn kuvissa taiteilijan isä esiintyy hauraana ja kannateltuna, mutta Pitkänen muistaa hänet myös uteliaana ja itsenäisenä seikkailijana. Kuvatessaan hän mietti, miltä liki puhekyvyttömästä isästä tuntuu, kun puoliso herättää, nostaa ylös, vie vessaan, pesee, pukee, syöttää, vaihtaa vaipat, jumppaa, nostaa päiväunille ja huolehtii lääkkeet. Odottaako silloin rutiinien toistumista vai sitä, että niistä poiketaan?

Kuvaaminen herätti Pitkäsessä myös pohdintoja, onko valokuvan avulla mahdollista pitää kiinni rakkaistaan. Samalla kuvaamisesta tuli Pitkäselle osa luopumisen prosessia. Hankkeen aikana hän tunsi usein olevansa isänsä tavoin muiden kannateltavana. Asettuessaan epävarman ja avuttoman rooliin taiteilija murtaa aina myös itseään.

Äidin ansiosta Pitkäsen isä sai asua kotona Itä-Savon maaseudulla lähes loppuun saakka. Syrjäseuduilla omaishoitajat jäävät kuitenkin helposti tuen ulkopuolelle, ja yhteiskunnan tarjoamat palvelut ovat usein hankalasti saavutettavissa. Näyttely tarjoaa henkilökohtaisen näkökulman suomalaisessa yhteiskunnassa tehtävään hoivatyöhön, joka usein jää piiloon.

Näyttelyä ja taiteilijan työskentelyä ovat tukeneet Koneen Säätiö, Taiteen edistämiskeskus (Taike) ja Patricia Seppälän säätiö.