Näkymäton ihminen

Näyttelystä

”Näkymäton ihminen – näyttelyä varten olen maalannut luontoaiheisia vesiväritöitä kotini lähimaastossa.

Aiemmat kaupunkiaiheiset maalaukseni tarjosivat paljon nopeita palkintoja aikalaisaiheiden äärellä. Töihin syntyi maalauksen ohella helposti monenlaisia humoristisia ja yhteiskunnallisia tasoja. Luonnon maalaaminen vesiväreillä on aivan toista. Se on moneen kertaan tehtyä ja aloittelevan akvarellistin käsissä helposti kitchiksi kääntyvää. Aihetta pitää lähestyä hitaasti miettien, että mitä tässä oikein haluankaan maalata.

Lähimetsät pöheikköineen ovat minulle tuttuja, mutteivat koskaan aiemmin ole olleet taiteellisen kiinnostuksen kohteita. Havaintoon perustuvan kuvauksen kohteet ovat ylivoimaisen monimuotoisia ja jatkuvasti valossa ja säätiloissa eläviä.

Maalausten äärellä huomaa sommittelevansa luontoa milloin asetelmaksi, muotokuvaksi, interiööriksi tai maisemakuvaksi. Pelkkiä materiaalisia fragmenttejakaan en ole halunnut kuvata.

Luonnon olen tässä yhteydessä määritellyt olevan kaikkea missä ei näy ihmisen välitön vaikutus. Luonnolla on minulle tässä ajassa elävänä ihmisenä myös poliittinen ulottuvuus, mutta näissä töissä se enemmänkin edustaa keinoa vapauttaa vesivärimaalaustani.

Maalaamiseni on havaintoon perustuvaa, usein poissa työhuoneelta tapahtuvaa. Koen tämän olevan minun ja maailman välistä dialogia. Akvarellit rekisteröivät pensselin välityksellä maalarin olotilan, rentouden, kireyden tai kiireettömyyden. Suosimani tekniikat eivät suo tilaa paljolle korjailulle, joten työtä täytyy alkaa vain pelottomasti tekemään. Tämä tekemisen välittömyys on koukuttavaa kaikenlaisen muun ammatillisen aktiivisuuden keskellä.

Olen iloinen löydettyäni takaisin maalauksen pariin. Tunnen, että minulla on nyt riittävästi kokemusta ja itseluottamusta sen tekemiseen omista lähtökohdistani.”

– Kalle Turakka Purhonen