Näyttelystä
”Mummoni rakkaus perhettään ja varsinkin lapsenlapsiaan kohtaan oli niin voimakasta ja tuli niin suoraan hänen sydämestään, että luulen oppineeni rakastamisen taidon mummilta. Jopa Alzheimerin syövereihin upotessaan hänellä oli tapana kertoa kaikille jotka tulivat häntä vastaan, kuinka ihana perhe hänellä onkaan. Se rakkaus oli ehkä lopussa ainoa asia mitä hänellä tuntui olevan jäljellä.
Itse omaan taipumuksen ihastua helposti, nopeasti ja voimakkaasti. Lähes kaikista ihastumisista, joita olen elämäni aikana kokenut, on jäänyt jotain minuun. Tunnen edelleen asioita heitä jokaista kohtaan. Eri tavoilla, eri asioista, kukin on edelleen aivan vitun ihana. Ikään kuin jokaisella on oma lankansa kirjailtuna minun avoimeen ja pehmeään sydämeeni. Sen voi kukin päättää itse onko se hyvä vai huono asia, jos tavallaan kaipaa aina pikkusen ihmisiä menneisyydestään.
Yksi lanka kerrallaan asettelen niitä vierekkäin, päällekkäin, siirtäen tietoa ympärillä olevasta, menneisyydestä, nykyisyydestä, mielestäni ja valokuvista. Yksittäinen lanka, ei sellaisenaan välttämättä ole mitään, mutta kun niitä on tarpeeksi ne muodostavat lopulta kuvan, joka on jotain muuta kuin kukin langanveto erillisenä.
Tein näyttelyn rakkaudesta, koska ajattelen olevani parempi ilmaisemaan asioita teosteni muodossa kuin sanallisesti. Tuntuu että rakkaus on jotakin mitä on hankala sanoittaa niin kuin taidekin. En ole enää varma teinkö rakkaudesta taidetta vai teinkö taidetta rakkaudesta sitä itseään kohtaan.
Näyttelyä työstäessäni tunsin myös rakkautta ystäviäni, perhettäni, työtäni ja itseäni kohtaan ja eksyin alkuperäisestä aiheesta välillä aika paljonkin. Tunsin paikoin olevani hukassa ja yksin, tunsin olleeni paikoin ankara itselleni, läheisilleni ja rakkauden määritelmää kohtaan. Löysin itsestäni myös puolia, joista en pitänyt.
Mutta ennen kaikkea kulkiessani sydän auki maailmaa kohti, tunsin rakkautta ja se teki minut onnelliseksi ja paikoin myös surulliseksi yhtä aikaa. Mutta se kaikki tuntui tärkeältä. Niin kuin suurin osa niistä paikoilleen asettelemista langoistani, tunsin olevani juuri oikeassa paikassa juuri oikealla hetkellä sataprosenttisen läsnä rikkinäisiä sormenpäitäni myöten.
Rakkaudella ja langoilla.”
– Jesse Avdeikov
Kiitos: Taiteen edistämiskeskus
Jesse Avdeikov
Jesse Avdeikov (s. 1986) on maalauksen, kirjoittamisen, kirjonnan, animaation ja installaation keinoin työskentelevä kuvataiteilija. Hänen työskentelyn lähtökohdat ovat omaelämänkerrallisia ja tarinat ovat hänelle tärkeitä. Hän käsittelee taiteessaan muun muassa: ystävyyttä, erilaisia tapoja elää, nautiskelun tärkeyttä, yksinäisyyttä sekä syntymää ja kuolemaa.
Vieraile näyttelyssä
tm•galleria
Erottajankatu 9 B, 00130 Helsinki
Avoinna ti-pe klo 12-17, la klo 11-16, su klo 12-16
