Kaunis trauma

Näyttelystä

Näyttelyn näyttämönä toimii meri rantoineen. Sen lähtökohtana on lapsuuden hukkumiskokemus, jota voisi kuolemanrajakokemukseksikin nimittää. Käsittelen näyttelyssäni tunteita merta kohtaan symbolismin ja surrealismin kautta.

Taidegrafiikkaa, maalausta ja muita tekniikoita vapaasti yhdistelevä teossarja on rakentunut moniaistillisen muiston pohjalta. Teoksissa matkustan kauas aikaan, jolloin olin vielä uimataidoton ja yritin hädissäni löytää askelmia merenpohjasta pintaa kohti, turhaan. Pakokauhu vaihtui kuitenkin nopeasti kohtaloni hyväksymiseen, ja pelko muuttui euforiaksi. Hyvän olon tunne kuitenkin kaikkosi, kun minut pelastettiin.

Selviydyin. Häiritsemään jäi kuitenkin toistuva ajatus siitä, että jotakin minusta jäi lopullisesti pinnan alle. Tunne siitä, että olin pelastunut ja onnekas, vaihtui kokemukseen kirouksesta ja taakasta. Näin jälkikäteen uskon, että traumaa olisi ollut kannattavaa käsitellä ammattilaisen kanssa heti tapaturman jälkeen. Nyt vuosia myöhemmin olen käsitellyt asiaa omaehtoisesti kuvataiteen kautta ja pyrkinyt samalla sekä tarjoamaan vertaistukea saman kokeneille että kuvaamaan muille, miltä veden varaan joutuminen voi tuntua. Kokonaisuudessa etsin sitä menetettyä positiivista ja toiveikasta elämänkatsomusta, joka mahdollisesti jäi turmapaikan rantahiekkaan.

Olen työstänyt teossarjaa mielessäni merta kohtaan tuntemani kunnioitus ja rakkaus. Haikailen pinnan alle, euforiaan, takaisin turvaan. Teoksissani maailmaa ei kuitenkaan havainnoida vain melankolian harmaan harson lävitse, vaan niissä totutellaan myös väreihin. Pelko ja turva ovat teoksissa sama asia, kuten myös suru ja onni. Mikään teoksissa näkyvä ei ole yksiselitteistä.

Näyttelyn taiteellista työskentelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus ja Suomen Kulttuurirahasto, Varsinais-Suomen rahasto.