Here, There, and In-Between

Näyttelystä

Turakka Purhosen klaani saapuu Kittilän Sirkkaan Raisan ja Mishan pieneen mökkiin sydäntalven paukkupakkasilla. Samojedin lämmittämä sohva, herkkutattirisoton tiukka liemi ja aamiaispöydästä avautuva loputon luminen maisema vuorottelevat työhuoneen äänekkäästi hurraavan lämmityslaitteen, höyryävän hengityksen ja umpeen huurtuvien silmälasien kanssa. Paksuihin toppahaalareihin ahtautuneet P, R ja M ryöpsäyttelevät kankaalle riemunsekaisia, innostuneen hallitsemattomia väriläikkiä ja viivoja. Naurattaa, jännittää ja hirvittää ja sydänalaa lämmittää lupaus siitä, että kankaalla kaikki on mahdollista.

Tuhat kilsaa on välissä, mutta uusi ystävyys ja jaettu orastava mielenmaisema kuplivat rinnassa. Viesti silloin, viesti tällöin. Sculptorilta tulee ilouutinen, saamme järjestää näyttelyn yhdessä. Mitä todellisempana mahdollisuus näyttäytyy, sitä sumuisemmaksi suuntamme tuntuu muuttuvan. Chatissa joku meistä ehdottaa: ”Ei täällä eikä tuolla”. Toinen korjaa: “Täällä ja tuolla!”. Kolmas julistaa: ”Täällä, tuolla ja välimaastossa” – Here, There, In-Between. Viime kesän Sirkka-biennaali on vahvistanut toveruutemme ydintä: irrationaalista luottamusta toisiamme kohtaan ja uskoa onnelliseen lopputulemaan. Taide on kuitenkin edelleen jäljessä, piilevänä, jossain tuolla. Aistimme sen seuraavan meitä sivusta, vähän kuin läsnä olevana mahdollisuutena.

Kesän kuumimpaan aikaan vietämme kokonaisen viikon Pauliinan studion painekattilassa Arabiassa. Maalaamme, syömme, leikimme ja ulvomme. Kangaspalojen liimaaminen suoraan kankaalle viettelee, saako näin tosissaan tehdä? Maalaus on kuin kävelemistä ohuella jäällä. Studiosohvalla vuodatetaan itse-epäilyn kyyneleitä. Lopulta näyttelyn ilmestykset alkavat näyttäytyä meille: kulissimaisten oopperareisien välistä puristuu ruttupäinen vauva, kangaspalat muodostavat metsän, röyhkeät timanttipylväät, lapsivesien muodostama meri ja rakkaat edesmenneet ilmestyvät, kukinnot tuntuvan halajavan hengeksi, ompelukone odottaa ruusujen keskellä.

Muutama viikko taas välissä – ylpeyden ja häpeän tunteet seuraavat nopeasti toisiaan WhatsAppissa. Maine menee! Pian ollaan yhdessä Lapissa taas. Sininen pakettiauto kurvaa pihaan lastattuna herkkuviinereillä, lampaankäävällä ja teosten aihioilla. Maalaukset näyttävät erilaisilta pohjoisessa, syyskuun yllättävän ja armottoman auringonvalon alla. Silmistä tirisee vesi, kun tuijotamme kirkkaassa, kuumassa paisteessa korkealta vintin portailta maassa lepääviä koivupaneleita. Podemme maalausta, välillä riemuitsemme, hutkien mäkäräisiä, jotka kuppaavat etelänvetelää verta. Maalaamme, puhumme, tuijotamme yhdessä ja vuorotellen, kukin itsekseen. Teemme paljon päätöksiä, jätämme niitä tekemättä, puutumme toistemme tekemisiin, kunnes tulee shhh, tai käsimerkki: Nyt! Hiljaa! Puhumme maalauksesta, kärsimme siitä, iloitsemme sen kanssa, katselemme sen kasvavan ja kehittyvän palavien silmiemme edessä. Paneelit määräävät tuntemattomia ohjeita, heittävät meille röyhkeitä kysymyksiä, mutta jatkamme matkaa, teemme päätöksiä, päästämme niistä irti, sekaannumme toistemme luoviin tuloksiin, kunnes ahoi! Se tapahtuu!

Maalaus on jossakin välissämme, välimaastossa, melkein siinä, ehkä valmis, ehkä ei koskaan aivan tässä, ehkä aina tuolla jossain, paikassa, johon ei ole pääsyä.

Kuva: Etualalla Pauliina Turakka Purhosen, Raisa Raekallion ja Misha del Valin yhteisteos Paratiisi, 2024, öljy, akryyli ja tekstiili kankaalle, tekstiiliveistos. Kuvaaja: Aukusti Heinonen

Taiteilijoista

Pauliina Turakka Purhonen valmistui Kuvataideakatemiasta vuonna 2003. Hänet tunnetaan erityisesti yksityiskohtaisista tekstiiliveistoksistaan, jotka ovat käsin ommeltuja ja kirjailtuja. Teokset kuvaavat usein lähiympäristön ihmisiä, kuten ystäviä tai perheenjäseniä. Töissä on myös usein liittymiä uskonnolliseen kuvastoon. Turakka Purhosen teoksia on useissa tärkeissä suomalaisissa museokokoelmissa, kuten HAMissa, EMMAssa ja Kiasmassa.

Taiteilijapariskunta Misha del Val (Bilbao, Baskimaa, Espanja) ja Raisa Raekallio (Kittilä, Suomi) ovat työskennelleet yhteistyössä maalausten, piirustusten, performanssiteosten ja kuratoriaalisten projektien parissa vuodesta 2013. Heidän maalauksensa puhuvat luontoyhteyden ja moniarvoisuuden puolesta. Raekallio on valmistunut Lahden taideinstituutista vuonna 2002 ja del Val on valmistunut taiteen kandidaatiksi Baskimaan yliopistosta vuonna 2003 ja suorittanut sen jälkeen taiteen maisteriopinnot Sydneyn College of Fine Artsissa, Australiassa. Tällä hetkellä hän suorittaa etänä filosofian maisterinopintoja Espanjan UNED-yliopistossa.