Julkisen taiteen suosio on kasvanut, ja myös kuvittajien kädenjälkeä näkee yhä useammin osana rakennuksia.
Miten kuvitustyö muuttuu, kun kuvan pohjana onkin iso akustiikkalevy tai metrikaupalla käytävää?
Espoolaisen Metsolan päiväkodin seinillä vaeltaa lauma mustemaalattuja kirahveja, norsuja, muurahaisia ja muita eläimiä. Otuksia on julkisivujen sementtikuitulevyissä, sisällä painatuksina akustiikkalevyissä ja tarratulosteina siirtoseinissä.
Kuvittaja Laura Merzin kädenjäljen tunnistaa. Hän valikoitui tekijäksi Espoon modernin taiteen museon Emman koostamalta listalta portfolion perusteella. Metsolan otukset on nyt osa Emman julkisen taiteen kokoelmia.
Tiloihin toivottiin tarinallista, lempeää ja iloista kuvitussarjaa. Kohderyhmän huomioiminen oli avainasia.
”Lasten mielikuvitus on ihan mieletön, ja he kyllä ymmärtävät taidetta”, Merz sanoo.
Urakka alkoi osallistavasta teoksesta. Merz järjesti työpajoja, joihin tuli sekä asuinalueen lapsia että vähemmistöihin kuuluvia lapsia Yhteiset lapsemme -järjestön kautta. Lasten maalaamat eläinhahmot liimattiin rakennusvaiheen ajaksi työmaa-aitaan.
Itse rakennukseen Merz suunnitteli ja maalasi hahmot paperille, mietti sommittelut, ja työt tulostettiin digitaalisesti. Teknisiä yksityiskohtia hanke opetti kantapään kautta.
”Osa tarroista on paikoissa, joissa lapset istuessaan tulevat repineeksi niitä, joten ne joudutaan uusimaan”, Merz kertoo. Hän on muutenkin nyt täydentämässä kokonaisuutta: rappukäytävän seinille tulee uusia hahmoja.
”Palkitsevinta on ollut kuulla, että lapset tykkäävät kuvista ihan hirveästi, ja että ne ovat auttaneet heitä suunnistamaan tiloissa. Siitä tuli siis kohderyhmäänsä palveleva teos, ja työ on menestynyt myös kilpailuissa. Se valaa uskoa omaan tekemiseen.”
Taide voi tulla kuvaan jo, kun tilaa ei vielä edes ole. Poriin viime kesänä valmistuneeseen Satasairaalan psykiatrian rakennukseen hankittiin suunnitteluvaiheessa teoksia niin portfoliohauilla, kilpailuilla kuin suorina tilauksina.
Yhdeksi tekijäksi pyydettiin kuvittaja Marika Maijala, jonka elämäntäyteiset öljypastellipiirrokset ilostuttavat nyt lastenpsykiatrisen osaston seinillä. Ihmis- ja eläinhahmot marssivat pitkin siltoja, pyöräilevät, veneilevät ja ratsastavat.
”Meillä oli muutama etäkokous, joissa oli mukana myös tulevan sairaalan henkilökuntaa. Tein ehdotuksen, jota he kommentoivat”, Maijala kertoo.
Hän sommitteli kuvat arkkitehtitoimiston havainnekuvien päälle. Pintaa oli monta seinällistä. Oli tavallaan helpotuskin, ettei paikan päällä voinut käydä.
”Ei ollut niin pelottavaa, kun en etukäteen nähnyt, miten iso se tila lopulta on.”
Maijala kertoo miettineensä, miltä tilan käyttäjistä tuntuu arjessa olla piirrosten kanssa. Olisivatko värikkäät ja yksityiskohtaiset teokset liian levottomia? Yhdessä hankkeen taidekoordinaattorin ja sisustusarkkitehdin kanssa todettiin, että selkeässä ja harmonisessa tilassa se ei olisi ongelma.
”Tällaisia ei voi myöskään ihan liikaa ajatella. Minuthan on siihen työhön valittu, joten voin tehdä sitä, mitä juuri minä teen.”
Maijala teki originaalit paperille tutulla tekniikallaan, skannasi ne ja toimitti yritykselle, joka valmisti tekstiilitapetit.
”Jos kuvistani on apua ja iloa osastolla, en voisi kuvitella tärkeämpää työtä”, Maijala toteaa.
Kuvittaja ja kuvataiteilija Aino Louhi sai syksyllä 2022 soiton Public Art Agency Finlandista, julkisen tilan ja nykytaiteen yhdistämiseen erikoistuneesta konsulttitoimistosta. Kangasalan kaupungilla oli vasta valmistunut Ruutanan monitoimitalo, jonka päiväkodin portaikkoon toivottiin taidetta.
Aikataulu oli tiukka. Haasteensa toi sekin, että Louhella oli vasta muutaman kuukauden ikäinen vauva. Miten ajattelun saisi työmoodiin?
Ensimmäinen idea syntyi nopeasti, mutta paikan päällä kävi ilmi, ettei se sopisi tiiviiseen portaikkoon.
”Totesin, että tila on haaste, ja teoksen pitää toimia sekä läheltä että kaukaa. Toisaalta on myös inspiroivaa, että pitää vähän pähkäillä”, Louhi kertoo.
Tilan ja budjetin ohella aihemaailmaa ohjasi kohderyhmä: päiväkodin lapset. Muuten Louhen kädet olivat vapaat. Hän sommitteli aaltopahviseen pienoismalliin ikkunoita, joista avautui näkymiä: sadepäivä, leikkipaikka, merta, avaruutta. Syntyi Muotokuvia tärkeistä asioista.
”Luonnosteluvaiheessa jännitin, meneekö kaikki niin kuin olen ajatellut, mutta toteutus oli lopulta parasta koko projektissa.”
Louhi maalasi työn akryylivärein heinäkuussa, jolloin päiväkoti oli lomalla. Maalari teki pohjan ja timpuri tukevat mittatilaustelineet, joilla uskalsi kivuta korkealle.
”Löysin hyvät tekijät, ja kaikki vain loksahti paikoilleen. On ollut kiva kuulla, että teoksesta on myös tykätty.”’
Julkisen taiteen hankkija on usein kunta, museo tai rakennuttaja.
Myös valtion taideteostoimikunta tilaa uusia julkisen taiteen teoksia sen lisäksi, että toimikunta hankkii jo olemassa olevia taideteoksia valtion virastoihin, laitoksiin ja yliopistoihin. Valtion taideteostoimikunnan jäseninä on eri taiteilijajärjestöjä edustavia kuvataiteilijoita. Kuvitustaide ei erikseen ole mukana, mikä näkyy painotuksissa.
Uusia teoksia hankitaan sekä kilpailuilla että suorina tilauksina. Tänä päivänä genrerajat elävät, eikä tekijän koulutus tai tausta ole este valituksi tulemiselle, toimikunnan puheenjohtaja Riitta Ojanperä kertoo.
Julkisen taiteen tilaajien ja raatien valintoja ohjaa moni käytännön asia: budjetti, rakennuksen arkkitehtuuri, käyttötarkoitus ja käyttäjäryhmä.
Ensisijaisena kriteerinä on tekijän taiteellinen ilmaisu ja sen sopivuus kohteeseen, sanoo julkisen taiteen asiantuntija, kuvanveistäjä Marjukka Korhonen. Hän on osallistunut asiantuntijana suunnitteluprojekteihin sekä ollut järjestämässä taidekilpailuja.
Julkisen taiteen hankkeisiin pääsy ei hänestä olennaisesti poikkea muista toimeksiannoista: niiden eteen täytyy nähdä vaivaa. Kannattaa verkostoitua, olla aktiivinen ja osallistua kilpailuihin. Ennen kaikkea omia töitä täytyy olla jossain näkyvissä – muuten listoja kokoavat eivät niitä löydä.
Tilaajien tarpeet ovat erilaisia. Aiemmin paljon julkista taidetta toteuttanut taho voi etsiä tasapuolisuuden vuoksi aiemmista poikkeavilla välineillä toteutettuja teoksia.
”Tai kokenut taho hakee jotain tuoretta ja haluaa antaa uudelle tekijälle mahdollisuuden. Jos taas tilaajalla ei ole aiempaa kokemusta, saatetaan haluta varmasti toteutettava teosprosessi, joka on helppo viedä läpi”, Korhonen sanoo.
”Taiteellinen laatu on asia numero yksi, ja uudet nimet ovat aina hakuihin tervetulleita”, toteaa myös kuvanveistäjä ja arkkitehti Maija Kovari. Kovari toteuttaa julkisen tilan teoksia ja johtaa Public Art Agency Finlandia.
Olennaista on ilmaisun omaleimaisuus ja kiinnostavuus. Teknisiä toteutustapoja on monia, mutta taiteellisen ilmaisun on kestettävä siirtymä välineestä toiseen.
”Toteutusvaiheessa kokemusta tärkeämpää on muiden asiantuntemuksen arvostus ja halu ratkaista vastaantulevia käytännön ongelmia yhdessä. Uskon, että näitä yhteistyötaitoja kyllä löytyy kuvittajilta.”
Ensikertalaista Kovari kannustaa aloittamaan Suomen Taiteilijaseuran hyväksymistä julkisen taiteen portfoliohauista. Omaan portfolioon kannattaa koota muutamia kuvituksia, joista on erityisen ylpeä.
Julkisen taiteen asiantuntija Marjukka Korhonen toteaa, että esimerkiksi lehti- tai kirjakuvitukset riittävät kyllä portfoliossa. Niistä näkee tekijän aihemaailman ja muotokielen.
Korhonen uskoo, että kuvittajilla on valmiiksi monia etuja, kun tekeminen siirtyy tilaan.
”Kuvittajat työskentelevät yleensä jo valmiiksi eri ohjelmistojen kanssa ja pystyvät helposti tekemään havainnekuvia. Työympäristö ei niinkään muutu, skaala vain muuttuu isoksi.”
Skaalaukseen, materiaaleihin ja teoksen kestävyyteen liittyviin asioihin taas saa apua. Kaikkea ei tarvitse itse tietää.
Suomen Taiteilijaseuran hyväksymissä hauissa on yleensä vastuutaho, jolta voi kysyä neuvoa. Julkisen taiteen projekteissa on usein esimerkiksi kaupungin edustajia, arkkitehti tai sisustusarkkitehti ja ainakin ihannetapauksessa julkisen taiteen asiantuntijoita, eli monenlaista osaamista ja monia ihmisiä, joiden kanssa pallotella suunnitelmia.
Aino Louhea auttoi päiväkotiprojektissa se, että Kangasalle juuri palkattu taidekoordinaattori neuvoi ja etsi vastaukset kysymyksiin.
”Minulle jäi hyvä fiilis siitä, miten hyvin homma hoidettiin tilaajan näkökulmasta”, Louhi kiittää.
Kun mukana on ihmisiä eri taustoista mielipiteineen, se voi myös tuottaa päänvaivaa. Laura Merz koki kommunikaation useiden eri tahojen kanssa ajoittain haastavaksi, etenkin kun hanketta suunniteltiin korona-aikaan lähinnä etänä.
Marjukka Korhonen rohkaisee tukeutumaan käytännön asioissa muiden osaamiseen, mutta pitämään myös kiinni oman taiteellisen työn sisällöstä.
Julkisen taiteen asiantuntemusta on Suomessa nykyisin entistä enemmän. Jos taiteilijaa pyydetään rakennushankkeeseen ilman, että mukana on julkisen taiteen asiantuntijaa, kannattaa asia nostaa esiin ja ehdottaa konsultoinnin sisällyttämistä budjettiin. Julkisten rakennusten hankkeissa voi kääntyä myös alueellisten vastuumuseoiden puoleen.
Julkinentaide.fi tarjoaa ajankohtaista tietoa julkisen taiteen hankkeista ja toteuttamisen tavoista niin taiteen tilaajille, rakennuttajille, taiteilijoille kuin muille julkisen taiteen kentällä toimiville ammattilaisille.
Teksti: Anna Tommola
Alkuperänen juttu on julkaistu Kuvittajat -lehdessä 5.12.2023.
