Valo tulvii Finlaysonin alueelle marraskuussa, kun Suomen valotaiteen seura esittää neljännen suomalaisen valotaiteen biennaalin FLASH4 – Uusi pimeä.
Vuoden 2024 biennaalin kuraattorin Krister Gråhnin rakentama kokonaisuus käsittelee lähes rajattomasti lisääntyvän keinovalon vaikutuksia, yhteiskunnan ja ihmisten irtaantumista päivänkierrosta sekä fossiilisilla polttoaineilla tuotetun keinovalon luomaa ”uuden pimeän” uhkaa.
Aikaisemmin Helsingin Suomenlinnaan yleisöä liikuttanut valotaiteen FLASH-biennaali tekee vuonna 2024 historiaa, kun sen neljäs editio siirtyy Finlaysonin alueelle Tampereelle. Pääasiassa sisätiloihin, Terdeen, Vooninkiin ja neljännen kerroksen kutomosaleihin, levittäytyvä näyttely esittää sekä uutta että jälleen, tai edelleen, ajankohtaista valotaidetta.
Uuden valotaiteen lisäksi biennaalissa nähdään teoksia menneiltä vuosikymmeniltä ja museokokoelmista. Vaikka valo taiteen pääosassa on tullut näkyvämmäksi vasta viime vuosina, ovat taiteilijat hyödyntäneet valon mahdollisuuksia jo vuosikymmeniä.
Biennaalin teema nousee Finlaysonin tehtaan historiasta valon edelläkävijänä. 142 vuotta sitten Plevna kutomosalissa sytytettiin Suomen ja sen aikaisen Venäjän valtakunnan sekä Pohjoismaiden ensimmäinen sähkövalaistus. Sähkövalaistuksen Suomeen toi Finlaysonin johtajan Wilhelm von Nottbeckin poika Carl Von Nottbeck,hehkulampun patentoineen Thomas Edisonin tehtailta Yhdysvalloista. Sen seurauksena 150 hehkulamppua valaisi ensimmäisenä Finlaysonin kutomosalin, jonka jälkeen sähkövalaistus asennettiin koko tehtaalle.
Kehittyneen yhteiskunnan symbolina pidetty sähkövalo mullisti aikoinaan sekä tuotannon että ihmisten yksityiselämän
Ennen sähkövalon yleistymistä sisätiloja valaisivat kynttilöiden lisäksi öljy-, petroli- ja kaasulamput, jotka sisälsivät huomattavan tulipaloriskin. Lamput ja kynttilät ovatkin koituneet monien julkisten rakennusten, kotien ja niiden asukkaiden kohtaloiksi. 1800-luvun lopulla patentoitu sähköllä toimiva helppokäyttöinen hehkulamppu aloitti keinovalon vallankumouksen. Vuosi vuodelta lisääntyvä keinovalo on kuitenkin tuonut muutakin kuin kehitystä. “Ihmisen rytmi ei ole perustunut vuorokauden tai vuoden kierron valon rytmiin enää aikoihin” kuvailee biennaalin kuraattori Krister Gråhn, (KuM, Museomestari EAT), “Fossiiliset polttoaineet ovat mahdollistaneet lähes rajattoman valon lisääntymisen, mutta sitä kautta saavutettu ylimääräinen valo uhkaa johtaa uuteen pimeään.”
Biennaalin monisyiset teokset kuvailevat ihmisten suhdetta paitsi valoon ja pimeään, myös niiden luonnolliseen rytmiin sekä metaforaan
Hyvän ja pahan vertauskuvanakin käytetty valo ja varjo ovat toisistaan riippuvaisia ja määrittyvät sen mukaa, mistä suunnasta katsoja niitä lähestyy. Myös pintojen ja valon heijastavuus on yksi näyttelyn tehokeinoista, sillä osa valosta heijastuu aina valaistusta kohteesta takaisin. Luonteeltaan immersiivinen valotaide ottaa katsojat osaksi näyttelyä ja houkuttelee
pohtimaan valon merkitystä.
Biennaali esittelee suomalaista nykyvalotaidetta, sen tekijöitä ja nostaa valotaiteen sisällön merkitystä. Suomen valotaiteen seura on vuodesta 2017 edistänyt suomalaista valotaidetta ja sen tekijöitä. Seuraan liittyäkseen ei tarvitse olla valon tai valotaiteen tekijä, kiinnostus aihetta kohtaan riittää.
Valotaiteen biennaali FLASH4 – Uusi pimeä
Finlaysonin alue, 9.11.–24.11.2024
Biennaalia tukevat Art Area Finlayson, Otto A. Malmin lahjoitusrahasto, Operaatio
Pirkanmaa, Tiftö-säätiö ja Normet.
